Paraisten portti

Paraisten portti on jo varhaiskeskiajalla tunnettu paikka laivamatkalla Turusta eteläiselle Saaristomerelle ja Hankoon päin. Kun vihollisalus työntyi Paraisten portin läpi mantereelle päin, niin Vånon Bålbergetilla kyyhöttävä vartiomies havaitsi aluksen ja tuikkasi tuleen kalliolle valmiksi kasatun valtaisan nuotion, jonka liekit ja savu kertoivat lähialueen väestölle uhkaavasta vaarasta. Viesti huomattiin myös Gunnarnäsissä, josta tieto vaarasta välittyi Vepon ja Kulhon kautta Turun linnaan.

Tuliketjuun, joka kulki Ruotsin Arholman kautta Suomeen, valittiin yleensä jokin paikka, josta näki kauas ja jolle näki kaukaa. Paikoilla pidettiin vartiointia silloin, kun odotettiin vihollisia. Tulet olivat yksinkertainen, nopea ja yksiselitteinen viesti. Rannikon tuliketju toimi niin hyvin, että kun vihollinen oli Hangon kohdalla, se tiedettiin lähes samaan aikaan jo Nauvossa asti. Tulet veivät viestiä ulkosaaristosta sisämaahan sekä myös rannikon suuntaisesti. Kun tieto vihollisesta saatiin, naiset ja lapset pakenivat linnavuorille tai muihin pakopaikkoihin ja asekuntoiset miehet tiesivät valmistautua taisteluihin.

Kaikki vartiointiin liittyvät jäljet ovat paikoista jo kadonneet, vain paikannimet ja sijainti muistuttavat menneestä. Lähteiden mukaan vartiotulia on poltettu jo viikinkiajalla eli 800 - 1000 –luvuilla. Kuitenkin saaristossa ja Paraisten alueelle oleva hälytysjärjestelmä luotiin mahdollisesti vasta 1200-luvulla ja viimeisen kerran sitä tiedetään käytetyn 1700-luvun alussa.

Tämän historiallisen laivareitin ja vartiotulijärjestelmän lisäksi nyisen Paraisten portin vierasvenesataman läheisyysessä on pronssikautinen (1500-500 eKr.) hautaröykkiö korkean kallion päällä, josta ainakin ennen puuston kasvua on avautunut näköala pronssikautiseen ulkosaaristomaisemaan. Röykkiötä ei ole tutkittu, vaan ajoitus perustuu sen ulkonäköön ja sijaintiin maastossa.