Paraisten kirkko
Paraisten kivikirkko rakennettiin ensimmäisten kivikirkkojen joukossa 1430-luvulla Kirkkoselkä nimisen lahden pohjukkaan. Paraisten kirkon suunnitteli sama tuntematon mestari kuin joka suunnitteli Kaarinan eli nykyisin Pyhän Katariinan kirkon.
Kivikirkkojen rakentaminen alkoi Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla suunnilleen samaan aikaan 1400-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Voi olla, että Turussa tai Kuusiston piispanlinnassa kokoontui 1410-luvulla kirkonmiehiä ja rakennusasiantuntijoita, joiden ajatusten tuloksena syntyi tyyppi- tai mallikirkkoluonnos, jota Käytettiin muunnellen eri seurakunnissa. Tällaisesta tapaamisesta ei ole säilynyt mitään lähteitä, mutta Suomen keskiaikaisten kirkkojen samankaltaisuus ja eroavaisuus muiden maiden kirkkorakennuksista kertoo, että jonkinlaisia malleja on täytynyt olla.
Paraisten kirkko, niin kuin kaikki Suomen keskiaikaiset kirkot, on rakenteeltaan yksinkertainen ja vaatimaton. Kirkkorakennuksen pääosat ovat runkohuone, sakaristo ja asehuone. Runkohuone eli kirkkosali on itä—länsi-suuntainen ja sakaristo on rakennettu sen pohjoispuolelle kuorin eli alttariosan kohdalle. Asehuone taas on rakennettu runkohuoneen eteläsivulle pääsisäänkäynnin eteen. Asehuone ei ollut aseiden säilyttämistä varten, vaan sen päätehtävänä oli toimia eteisenä astuttaessa kirkkosaliin. Sen tarkoitus oli hiljentyminen ja hartaan tunnelman luominen kirkon pyhään tilaan astuttaessa. Lisäksi asehuone oli valmistautumistila eri toimituksissa. Esimerkiksi kasteen eksorsismiosa eli paholaisesta luopuminen ja ulosajaminen toimitettiin vielä keskiajankin jälkeen asehuoneessa.
Paraisten historiallista keskustaa kutsutaan Vanhaksi Malmiksi tai Kirkkomalmiksi. Tälle paikalle asettuivat ensimmäisenä kirkon rakentajat, jotka pystyttivät yksinkertaiset asumuksensa rantaan viettävälle rinteelle. Monilla paikkakunnilla kirkon valmistuttua ympärillä oleva kylä autioitui, mutta näin ei käynyt Paraisilla, vaan kylään jäivät asumaan kalkkilouhoksen työläiset.
Tänään
Keskiaikainen kirkko ympäristöineen muodostavat yhdessä valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön. Vanhan Malmin rakennuskanta on peräisin 1700-luvun lopulta, vaikkakin monet rakennuksista ovat saaneet myöhemmin uuden asun. Kujien varsilla voi nykyäänkin nähdä sekä 1700-luvun rakennusperinteeseen kuuluvia yksinkertaisia tupia että aivan niiden vieressä 1800-luvun kaupunkitaloja.
Vanhan Malmin alueella on kirkon yhteydessä Agricola-kappelissa kirkkomuseo. Paraisten kotiseutumuseo sijaitsee Parsbyssä lyhyen kävelymatkan päässä kirkolta. Fredrika Tengström (myöh. Runeberg) asui Vanhalla Malmilla äitinsä kanssa Turun palon 1827 jälkeen ja tapasi täällä tulevan miehensä Johan Ludvig Runebergin. Tässä talossa toimii nykyisin kesäkahvila Fredrikantupa.