KUUSISTON LINNAN KAALITARHA JA SEN RUUSUT

Kari Uotila

Kuusiston piiispanlinnan rauniot ovat kasvillisuudeltaan historiallinen aarreaitta, josta kasvitutkijat ovat löytäneet monia harvinaisia lääke-, yrtti-, ja viljelykasveja. On ollut pitkään selvää, että jossain päin linnaa on aikanaan viljelty vaikka millaisia kasveja. Tämä linnan kaalitarha tai puutarha on mainittu monissa historian yleisesityksissä, mutta sen sijainti ja todellinen toiminta on jäänyt historian hämärään.

Osaa linnan harvinaisista keskiaikaisista kasveista pyritään suojelemaan alueella - kuten isotakiainen - mutta iso osa - kuten vaikka valeriana - saa kasvaa ja selviytyä vuotuisista Museoviraston hoitoyksikön niittotöistä omin avuin. Yksi jokavuotista leikkuuta uhmaava pensasryhmä ovat linnan pihoilla rehoittavat ruusupensaat. 1980-luvun lopulta lähtien laajoja ruusustoja on hävitetty monista osista linnaa. Tutkijoiden keskuudessa on ollut ajatus, että ruusupensaat eivät kuulu linnan raunioille vaan ovat osa raunioromantiikkaa, ei varsinaista linnan historiaa. Ne ovat myös osa linnanraunioiden muuttumista ryteiköksi, jota on pitänyt vastustaa vuosi vuoden perään.

Kuusiston ruusutarhojen osalta kuva alkoi muuttua vuoden 2002 aikana pitkälti ruusuvuoden ja sen esitelmien ja tilaisuuksien innoittamana.

Ruusun siemeniä keskiaikaisista kerroksista

Itse asiassa ensimmäinen askel ruusujen vaiheissa Kuusiston linnalla saatiin esiin jo 1990-luvun alussa, kun dosentti Terttu Lempiäinen Turun yliopistosta teki kasvijäännetutkimuksia osasta linnan aineistoa. Tuolloin saatiin esiin kymmeniä ruusujen siemeniä erityisesti päälinnan kellareiden maakerroksista. Maakerrokset on ajoitettu keskiaikaisiksi, joten vaikuttaa siltä, että ruusujen siemeniä on kerätty keskiajalla talteen melko suuria määriä. Kyse näyttäisi olevan nimenomaan varastoinnista, sillä löydöt keskittyvät muutamiin kohteisiin linnan alueella. Suuret määrät ruusujen siemeniä eivät ole tyypillisiä siemeniä sillä esimerkiksi Turun linnan kasvitutkimuksissa tällaisia siemeniä ei löydetty lainkaan. Kuusiston osalta kyseessä on siis jollakin tapaa poikkeuksellinen ilmiö.

Millainen olisi keskiaikainen puutarha

Ruusun siemenet johdattivat miettimään, että olisiko ruusua voitu viljellä linnan alueella ja missä tällainen puutarha voisi löytyä. Millainen mahtaisi olla keskiaikainen puutarha tai ruusutarha ulkomuodoltaan. Historiallisten lähteiden perusteella keskiaikaisia puutarhoja kutsuttiin yleensä kaalitarhoiksi. Nimi saattaa olla hiukan harhaanjohtava, sillä kaaleilla tarkoitettiin tuolloin useampia kasveja kuin vain nykyisiä varsinaisia kaaleja. Turun linnan kaalitarhasta on maininta vuodelta 1463, jolloin se yhdistetään linnan esilinnaan. Kaupunkialueella kaali- tai puutarhoja on ollut jo 1300-1400 -lukujen vaihteesta lähtien ja nimikkeen käyttö yleistyi 1400-luvun puolivälissä. Samoin ainakin Naantalin birgittalaisluostarissa on ajateltu olleen yhden, jollei kaksikin puutarhaa.

Muualta Euroopasta on säilynyt aikalaiskuvauksia ja maalauksia puutarhoista, jotka ovat voineet olla puutarhan ihanteita tai sitten täyttä todellisuutta. Näitä puutarhoja yhdistää usein muutama piirre, jotka voidaan parhaissa tapauksissa arkeologisesti löytää. Ensinnäkin puutarhat on jaettu selviin osiin talous-, koriste-, yrtti- ja muine kasveineen ja puineen. Ne ovat yleensä erillään asutuksesta ja kotieläimistä ja ne on ympäröity korkeilla muureilla.

Korkeat muurit vaikuttavat ensi alkuun oudolta ratkaisulta osana puutarhaa, koska niiden olettaisi kivisinä kylmentävän aluetta ja varjostavan sitä. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole vaan korkean ja paksun muurin rakentaminen puutarhan ympäri itse asiassa parantaa merkittävästi puutarhan mikroilmastoa. Samalla muurit ovat olleet arvokkaiden kasvien turva sekä kaksi- että nelijalkaisia tuholaisia vastaan. On vaikea kuvitella esimerkiksi jänisten tai peurojen tekevän talvituhoja kivimuurien sisäpuolella.

Kuusiston linnan eri osat

Tyypillisen keskiaikaisen puutarhan piirteiden perusteella voisi siis lähteä etsimään kaali- tai puutarhan ja ruusujen paikkaa Kuusiston linnalta. Se ei olisikaan avoimella etelään laskevalla niityllä tai pellolla linnan ympäristössä vaan jossakin muurien katveessa. Nykyisten linnan muurien ulkopuolella on tänä päivänä laaja puisto lehtipuineen, mutta tämä puisto on syntynyt vasta 1800-luvun kaivausmaiden varastointipaikaksi. Keskiajalla esilinnojen muurit ovat ulottuneet hyvin lähelle vesirajaa eikä voi ajatella, että kaalitarha olisi sijainnut muurien ja rantaveden välisellä alueella.

Kallioinen päälinnan alue on myös aika epätodennäköinen paikka puutarhalle. Se on ollut melko täyteen rakennettu, sillä linnassa on asunut parhaimmillaan kymmeniä ihmisiä. Päälinnan koillissivustalla kylmää Piikkiön lahtea vasten ilmasto tuskin olisi ollut paras mahdollinen. Pihalle johtaa myös ainakin kaksi eri aikaista meriporttia mahdollisesta linnan satamasta, joten esipihan käyttö viittaisi mieluummin linnan huoltoon kuin puutarhaan.

Päälinnan kaakkoispuolella oleva II esilinna on suurikokoinen piha, joka on laajimmin tutkittu linnan osa. Sen maakerroksista on kaivettu esiin useita eri aikaisia rakennusten perustuksia ja runsaasti esineistöä. Löytöaineisto ja pihan suunnittelu kulkureitteineen viittaa siihen, että piha on ollut linnan taloudellinen ja myös majoituksellinen keskus. Pihalla tuskin olisi ollut puutarhaa kaiken arkielämän vilskeen keskellä.

Ainoa jäljellä oleva esilinna - päälinnan lounaispuolella oleva I esilinna - on ollut linnan puolustuksen lukko, jonka ei kylläkään tiedetä koskaan kunnolla toimineen. Tänä päivänä kulkija matkaa päälinnaan juuri I esilinnan tykkitornien ja ampuma-aukkojen läpi ja ohi. Ne kertovat siitä, että Kuusiston linna varustettiin 1500-luvun alussa huippumodernein puolustusratkaisuin. Mutta esilinnan historia ulottuu tätä pidemmällä. Voidaan ajatella, että I esilinna rakennettiin muiden esilinnojen tavoin 1430-40 -luvulla. Tällöin esilinnojen valmistumisen ja sotilaallisen varustamisen välissä olisi ollut ehkä 50-60 vuotta linnan arkielämää.

Lounainen esilinna

I esilinnan ja erityisesti päälinnan eteläisen palatsiosan monet rakenteelliset piirteet ovat aiheuttaneet tutkimukselle päävaivaa, sillä ne edustavat suomalaisessa linna-arkkitehtuurissa harvinaisen avointa ja koristeellista tiili- ja kivirakentamista, josta puolustusfunktio tuntuu olevan melkoisen kaukainen ajatus. Esimerkiksi suurikokoinen tiilinen sisäänkäynti on ollut alkujaan lähes neljä metriä korkea tiilinen portti ilman vahvoja puolustusrakenteita ympärillään.

Tähän suureen porttiaukkoon on vielä liittynyt kaksi kapeampaa yläkerroksiin johtavaa tiiliportaikkoa, joista ainakin toinen on muurattu umpeen jo keskiajalla. Kaiken kaikkiaan pääsisäänkäynnin rakenteissa on leimallista se, että niissä on selvästi keskiajan lopun vaiheessa tehty umpeen muurauksia ja vahvistustöitä avoimemman alkuperäisen rakenteen kustannuksella. Yleistäen voisi sanoa, että ensimmäisessä vaiheessa palatsiosan eteläinen julkisivu on ollut paremminkin palatsin etelään avautuva pihan puoli, joka vasta myöhemmin on muutettu puolustukseenkin sopivaksi.

I esilinnan pihalla on tehty muutamia arkeologisia kaivauksia, mutta ei esimerkiksi II pihan ja päälinnan pihan tavoin laajoja tutkimuksia. Tällä hetkellä pihan kaivauksissa esiin saadut maakerrokset - erityisesti pääportin edustalla - ovat olleet poikkeuksellisen löytököyhiä. Tavalliset arkielämään liittyvät löydöt - kuten rahat, keramiikka ja eläinten luut - ovat suurelta osin puuttuneet kerroksista.

Voidaan tietysti ajatella, että pääsisäänkäynnin edusta ei ole ollut linnassa mikään varsinainen kaatopaikan paikka. Toinen selitys on se, että pihalla ei ollut esimerkiksi II esilinnan tapaista asumiseen ja ruuan valmistukseen liittyvää käyttöä. Pihan vähäisestä asuinkäytöstä voisi kertoa myös se, että pihalta ei ainakaan vielä tunneta rakennusten jäännöksiä. Sen sijaan pihalta on saatu esiin matala yhden tai kahden kiven korkuinen kiviladelma, jonka voisi tulkita viitteeksi jonkinlaisesta pihan muotoilusta terasseihin.

Esiin alkaa siis piirtyä kuva melko autiosta ja vain vähäistä aktiivista toimintaa olevasta suurikokoisesta linnanpihasta, johon kuitenkin johtaa linnan herran - piispan - palatsiosasta useita portaikkoja ja suurikokoinen porttiaukko. Arkeologiselta kannalta ajatus linnan puutarhan löytymisestä tuntuu melkoisen todennäköiseltä.

Myllynkivikö?

Vuonna 1993 kaivettiin pääsisäänkäynnin edustalla tutkimuskuoppaa. Tuolloin paljastui, että alkuperäinen maan pinta oli lähes kaksi metriä nykyisen pihan pinnan alapuolella. Kaivausten muuten melko löytököyhästä aineistosta poikkeaa yksi löytö jo suuruudeltaan. Keskeltä linnan keskiajan lopun sekoite- ja purkukerroksia tuli esiin hiekkakivestä valmistettu suurikokoinen lähes kahdeksankulmaiseksi työstetty myllynkivi, jossa oli reikä keskellä. Suuren myllynkiven löytöpaikka sisäänkäynnin edustalla kumollaan linnan hylkäämisvaiheiden kerroksista on outo sattuma.

Uuden tulkinnan tälle kivelle saamme mielenkiintoisella tavalla keskiaikaisista puutarhoista. Säilyneissä kuvissa ja osin arkeologisessa aineistossakin on nimittäin tällaisia suuria kulmikkaita kiviä käytetty puutarhojen pöytinä. Esimerkiksi Ruotsin Glimmingehusin linnassa on tällaisia pöytiä ollut ehkä useitakin juuri puutarhassa. Voisi ajatella, että kokonaan ilman käyttöjälkiä oleva suuri myllynkivi onkin itse asiassa puutarhan pöytä, joka on linnan viime vaiheissa hylätty portin edustalle. Tällaiset suurikokoiset kivipöydät olivat usein puutarhojen keskuksia, joiden ääressä sekä ruokailtiin että esimerkiksi pelattiin erilaisia pelejä. Keskiajalla puutarha oli selvästi myös linnanväen oleskelupaikka, ei pelkästään keittiöväen aherruspaikka.

Linnan puutarha ja sen ruusut

Tämän hetkiset tiedot voidaan koota yhteen, jolloin esiin piirtyy kuva korkein muurein suojatusta etelään ja lounaaseen laskevasta pihasta, jolla on voitu viljellä linnan kaalimaan tuotteita, joukossa myös ehkä ruusuja - samoja, joita pihalla kasvaa vielä tänäänkin. Tämä puutarha olisi ollut tärkeä osa linnan ruoka- ja terveyshuoltoa, mutta samalla myös virkistäytymispaikka.

Monissa saksalaisen ritarikunnan linnoissa esilinnoihin sijoitetut puutarhat olivat myös poliittisen toiminnan näyttämöitä - ehkä näin myös Suomessa. Turun linnan tapauksessa puutarhaa käytettiin ainakin oikeudenkäynnin ja neuvottelujen paikkana. Kuusistosta ei ole säilynyt viitteitä tällaisista tapaamisista, mutta todennäköisesti erilaisia tapaamisia on siellä pidetty juuri kesäaikaan puutarhassa - ei linnan sisätiloissa.

Puutarhaan on johtanut palatsista useita eri kulkureittejä, joka jo sinällään on harvinaista muuten hyvin suljetussa linnassa. Voi ajatella, että piispan asuinosasta on päässyt esimerkiksi omaa portaikkoa myöten rauhalliseen puutarhaan, jossa kasvoivat monet puut ja pensaat, kuten myös ruusut.

Mahdollisesti puutarhaksi suunnitellun esilinnan rakennustyöt on toteutettu piispa Maunu Tavastin aikana 1430-40 -lukujen kuluessa. Ilmeisesti jo 1300-luvun alkupuolelta periytyvä kivilinna koki 1400-luvun alkupuolella laajan uudisrakentamisvaiheen, jonka jäljiltä 1440-luvulla linna oli suurelta osin saavuttanut keskiaikaisen laajuutensa. Vaikuttaa hyvin uskottavalta, että hyvin laajasti eurooppalaista kulttuuria tuntenut piispa Maunu Tavast olisi voinut suunnitella linnaansa myös oman kaalitarhan ruusuineen.

Puutarha-ajatukseen sopivat myös hyvin tiedot aikakauden ilmastosta, joka on ollut juuri 1400-luvun alkupuolella parhaimmillaan. Poikkeuksellisen lämmin ajanjakso ja korkein muurein ympäröity esilinna on merkinnyt keskiaikaiselle puutarhalle optimaalisia olosuhteita.

Sodan tuulet

Kuusiston linnan puutarhan loisto kesti ehkä 40-50 vuotta. Historiallista lähteista tiedämme, että linna paloi 1480-luvulla, jonka jälkeen siellä tehtiin laajoja korjaustöitä. 1500-luvun vaihteessa nämä työt ovat laajenneet myös I esilinnan alueelle, jossa suuri osa kehämuuria on uudistettu ja varustettu matalalle jalkaväkeä vastaan ampuvin tykkiaukoin. Muuria vahvistamaan rakennettiin vielä kaksi suurta tykkitornia, jotka oli suunniteltu renessanssin uusien puolustusperiaatteiden mukaisesti. Tässä vaiheessa linnan puolustuksessa otettiin huomioon Kuusiston pääsaaren suunnalta tuleva maahyökkäys, kun aikaisemmin painopiste oli ollut mereltä tulevassa hyökkäyksessä.

Tykkien ja tykkimiesten tulo linnan puutarha-alueelle on todennäköisesti merkinnyt viljellyn puutarhan loppua. Samaan sotaisaan aikaan liittyy vielä ilmaston selvä kylmeneminen ja mahdollisesti jopa suolaisen veden nousu lähemmäs puutarhaa ja sen kaivoja. Vihollisten ilmestyessä taivaan rantaan ja maan valmistuessa sotiin saivat ruusut ja muut kaalit jäädä.

Kaikki puutarhan kasvit eivät kuitenkaan kuolleet vaan kasvavat yhä edelleen Kuusiston linnan raunioissa.

Tervetuloa tutustumaan.