Kuitian kartano

Kuitian eli Qvidjan kivilinna sijaitsee Lemlahden saaren pohjoisosassa. Kivilinnan vanhimmat osat ovat 1400-luvun lopulta, jolloin aatelissuvut saivat kuninkaalta luvan alkaa rakentaa omia kivilinnoja. Jo ennen kivilinnaa paikalla on ollut merkittävä asuinkartano.

Sen ensimmäisiä omistajia olivat Turun piispa Maunu Tavast ja hänen veljensä Jöns Olofinpoika vaimoineen v. 1439 lähtien. Vuonna 1477 kartanon omistajaksi tuli Joakim Fleming ja kartanosta tuli Flemingien suvun asuinkartano.

Kuitia on yksi harvoista Suomeen keskiajalla rakennetuista yksityisistä kivilinnoista. Keskiajan lopulla linnassa oli varmuudella kaksi kerrosta: kellari-, asuinkerros. 1500-luvulla linna laajennettiin nelikerroksiseksi.

Pihapiirissä oli useita puurakennuksia, joissa saatettiin myös asua suurimman osan vuotta itse kivilinnan toimiessa edustustilana ja linnoituksena vihollisten uhatessa. Kivilinna saattoi olla epämukava asuttava, koska se oli osan vuotta kylmä ja kostea.

Vasta 1500-luvulla linnojen asumismukavuus lisääntyi lasi-ikkunoiden ja kaakeliuunien yleistyessä. Kaakeliuunit olivat 1400-luvun uutuus, joka levisi Euroopasta aina Pohjolan perukoille asti. Muutamista suomalaiskartanoista on löydetty 1400-1500 –luvulle ajoittuvia koristeellisia kaakelin paloja.