Jatulintarhoihin liittyviä kertomuksia
Suullisessa kansanperinteessä on erilaisia kertomuksia jatulintarhoista ja niiden käytöstä. Kerrotaan, miten ihmiset ja myyttiset olennon ovat lyöneet leikkiä latomuksen sokkeloissa ja että ne olisivat metsäpeikkojen työtä. Leikkeihin liittyviä tarinoita on tallennettu paljon, mutta harva kertoja on ollut mukana leikeissä. Monissa kertomuksissa pojat yrittävät tavoittaa sokkelon keskellä olevaa tyttöä.
Jatulintarhat ovat voineet toimia myös leikki- ja kohtaamispaikkoina. Uudeltamaalta ja Vaasan alueelta on kertomuksia niiden myöhäiskeväisistä leikeistä ja peleistä. Sokkelon keskelle asettui tyttö, jota pojat yrittivät kiertelemällä latomuksen polkuja pitkin. Jatulintarhan nimitys ”jungfrudans” mahdollisesti viittaa parinmuodostuspeliin eli morsiantanssiin, jossa keskellä seisova tyttö ja ratoja kiertävä poika koettivat pitää välilleen sidotun narun ilmassa niin ettei se osuisi maahan. Naruun ei saanut koskea käsin, vaan sen pituutta säädettiin kehoa pyörittämällä.
Suomen nuorimmat labyrintit lähellä nykyistä meren rantaa on saatettu rakentaa kalastus- ja metsästysmagiaa varten. Arkisemmissa kertomuksissa merimiehen rakensivat jatulintarhoja luppoaikoinaan.