Gullkrona
Gullkronan saaristo on ollut keskiajalla yksi sisäsaariston ja ulkomeren laivaliikenteen solmukohdista. Sen kautta on voitu suunnata joko ulkosaariston laivareiteille tai jatkaa matkaa Nauvon ja Korppoon sisäsaaristoon.
Vanha tärkeä merenkulkuväylä Tukholmasta Suomenlahdelle kulki Gullkronan ohi ja saari oli luotsipaikkana 1700-luvulta vuoteen 1926 asti. Luotsimökki rakennettiin 1800-luvun lopulla saaren korkeimmalle kohdalle.
Vanhan tarinan mukaan kuningas Maunu Eerikin poika ja kuningatar Blanka Namurilainen olivat purjehtimassa Turunmaan saaristossa 1300-luvulla. Kuningatar halusi kuitenkin päästä seurueineen jaloittelemaan lähisaarelle. Seurueeseen kuului varsin nirsoa väkeä, joten kuningattaren piti houkutella heidät mukaansa kalliokiipeilylle lupaamalla järjestää saaren huipulla kauneuskilpailun. Parhaisiinsa pukeutunut seurue kipusi kalliopolkua jyrkänteen reunalle odottamaan kuningattaren ratkaisua. Kuningatar seisoi pitkään aivan hiljaa katsellen sinistä ulappaa. Lopulta hän otti kultakruunun päästään ja heitti sen mereen jyrkänteen juurelle. Pettynyt hoviväki hämmästeli kuningattaren tekoa. Kuningatar Blanka vastasi empimättä, että rantakalliolta näkyvä maisema oli kauneinta, mitä hän oli koskaan nähnyt. Hänestä oli luonnollista uhrata käsityötaidon mestarityö kappaleelle kauneinta Saaristomerta, sillä kahden kauniin oli kohdattava. Tieto kuningattaren teosta levisi saaristolaisten tietoon ja niin saari sai nimen Gullkrona eli kultakruunu.
Kuningatar Blankan käynnistä tai purjehtimisesta näillä alueilla ei ole säilynyt mitään historiallisia lähteitä. Kuitenkin kertomus on säilynyt ja siirtynyt suullisesti sukupolvelta toiselle näillä nykyisen Gullkronan vesillä.
Kuka oli tuo tarunhohtoinen kuningatar Blanka
Mauno Eerikinpoika (1316-1377) valittiin Ruotsin kuninkaaksi vain kolmivuotiaana vuonna 1319 ja julistettiin hallitsijaksi Moran käräjäkivillä sen jälkeen kun kuningas Birger oli karkotettu maanpakoon. Vähän aikaisemmin samana vuonna hän oli perinyt myös Norjan kuninkuuden.
Tarina ei kerro, miten tuo pohjolan kuningas sai tiedon nykyisen Belgian alueella olevan Namurin markiisikunnan kreivin tyttärestä. Kuitenkin kesäkuussa 1334 18-vuotias Maunu lähti seurueineen Ruotsista kosiomatkalle Namuriin, missä pari kihlautui ja Maunu palasi syksyllä takaisin Tukholmaan. Syksyllä 1335 Blanka purjehti Englannin kuningas Edvard III:n toimittaman saattueen kera Norjan ja Ruotsin rajamaalle ja häät seurasivat lokakuussa tai marraskuun alussa Norjan Bohusin linnassa. Juhlat jatkuivat, sillä heinäkuussa 1336 vuorossa olivat kuningasparin viralliset kruunajaiset Tukholmassa.
Avioliitosta syntyi kaksi poikaa, Eerik ja Haakon, sekä kolme tytärtä, joista kaksi kuoli pienenä. Maunun käydessä sotaa ja viipyessä Itämaassa, myöhemmässä Suomessa ja Baltiassa, hallitsijan velvollisuuksista kotona Ruotsissa vastasi kuningatar Blanka valtion korkeimpine edusmiehineen.
Savuttaessaan täysi-ikäisyyden molemmat pojat saivat osan pohjolasta hallittavakseen, joka aiheutti ongelmia. Kaikesta huolimatta Blanka pysyi kaikkien kriisien aikana lojaalina miehelleen. Huhtikuun alussa 1363, luultavasti kolmen kuninkaan neuvottelujen jälkeen, Maunu, Blanka ja Haakon matkustivat Kööpenhaminaan, jossa vietettiin 23-vuotiaan kuningas Haakonin ja kertaalleen hylätyn 10-vuotiaan Margaretan häät. Aselevon oli sovittu kestävän tammikuuhun 1364. Tämä oli Blankan viimeinen esiintyminen ja samalla suurin saavutus, jota hän ei koskaan saanut tietää. Häiden jälkeen hänen sanotaan sairastuneen. Hän kuoli Kööpenhaminassa 45 vuoden ikäisenä. Hautapaikkaa ei tunneta.
Suomalaisille Kuningatar Blanka on varmaankin tutuin Albert Edelfeltin taulusta, jossa kuningatar Blanka laulaa pojalleen prinssi Haakonille laulua tulevasta morsiamestaan.
”Aja, aja, aja, Blankan ratsastaja.
Minne pojan vienen?
Sinne missä tiedän morsiamen pienen.
Mikä nimi armaan? Margareta varmaan”
Tänään
Gullkrona on sopiva pysähdyspaikka perheille. Vierasvenesatamassa on noin 90 venepaikkaa ja saaren isäntäperhe myy savustettua kalaa sekä muuta pientä purtavaa. Saarella on myös kaksi kookasta saunaa uimarantoineen veneilijöiden käytössä. Kauniin maiseman lisäksi saarella voi käydä tutustumassa luotsimuseoon, jonka avaimet voi kuitata rantavajasta. Saarella on myös hyvin säilynyt tuulimylly, kotiseutumuseo eli Evan museo sekä kaunis luontopolku.