Attu

Paraisten eteläisessa saaristossa oleva Atun saari on täynnä historiaa oleva paikka. Saaren historiaan ovat kuuluneet esimerkiksi hopeakaivokset 1600-1700-luvulla. Saari oli jo keskiajan lopulla niin vauras, että siellä oli kaikkiaan neljä kartanoa - enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Atun saaren länsiosassa Paraisten portille johtavan laivaväylän varrella on Atun saaresta esiin työntyvä kallioinen niemi, jonka nimi on Kapelludden eli kappelinniemi.

Kappelin alueella on tehty arkeologia kaivauksia 1980-90 -lukujen vaihteessa ja tuolloin kiviaidan sisäpuolelta on löydetty hautauksia, jotka ajoittuvat 1300-luvulle eli kyseessä on todellisen saariston kappelin paikka.

Paikalla on vielä havaittavissa kallioiden välisellä tasanteella matalan ja melko laajan kivilatomuksen perustukset, ehkä kirkkomaan aidan kivinen perustus. Latomus on muodoltaan pystyssä olevan suorakaiteen muotoinen ja sen itä- ja länsipäässä on havaittavissa porttiaukon jäännöksiä.

Tulkinnat Kappelluddenin kappelista ja hautausmaasta vaihtelevat eri tutkijoilla. Osa tutkijoista on liittänyt kappelin saariston merelliseen yhteyteen ja jo 1200-luvulta lähtien alueella liikkuneisiin fransikaanimunkkeihin ja heidän ylläpitämiin purjehduspaikkkojen kappeleihin. Samankaltaisia harmaiden fransiskaanimunkkien ylläpitämiä pieniä kappeleita on mahdollisesti ollut useita eri puolilla saaristomeren aluetta. Fransiskaanien varsinaiseksi luostariksi perustettiin Kökarin saaristoluostari 1400-luvulla.

Toisten tutkijoiden mukaan Atun kappeli on toiminut Paraisten eteläosien kappelikirkkona ennen nykyisen kirkon rakentamista 1400-luvulla.